Mukava arki

Neljän pojan äiti: ”Burnoutin jälkeen tajusin, että perhe-elämää ei voi suorittaa”

Ruokailu

Kivelä-Luigan perheessä ei stressata, vaikka ruokailu menee välillä hulinaksi ja annokset jäävät
koskemattomina pöytään.


– Ketsuppia, hihkaisee Eino, 3, siskonmakkarakeittolautasen takaa.
Äiti Niina Kivelä-Luiga yrittää toppuutella, mutta Eino ei anna luovuta. Pojan suupielet nousevat virnistykseen, kun äiti truuttaa makkaroiden ja perunoiden päälle ketsuppiannoksen.

Niinan ja hänen miehensä Kristjan Luigan kuusihenkinen uusperhe kokoontuu saman pöydän ääreen aina arki-iltaisin. Einon lisäksi perheeseen kuuluu kolme poikaa: Onni, 11, Väinö 1,5 ja Toivo, 3 viikkoa, joka tuhisee päiväunilla olohuoneen puolella. Siskonmakkarakeitto hupenee lautasilta rivakkaa tahtia, mutta toisinaan ruoka ei maistu kaikille.
– Ei ole ihan helppoa löytää sellaisia ruokia, jotka sopivat taaperoikäisille ja joihin kaikki olisivat tyytyväisiä. Kun perheessä on monta syöjää, on vaikea miellyttää kaikkia, Niina sanoo.

Jos vanhemmat haluavat ottaa varman päälle, ruokana on makaronista, jauhelihasta ja kermasta valmistettua ”makaronimössöä” tai Kristjanin mukaan nimettyä ”Krisun kanakeittoa”, jossa on broileria ja makaronia.
– Pojille maistuvat miedosti maustetut perinteiset kotiruoat, mutta itse kaipaan välillä jotain pureskeltavaa kuten lehtipihviä. Yritämme kuitenkin kokata pääsääntöisesti tarjota jotain semmoista, joka kutkuttaisi poikien makunystyröitä.

Turhat paineet pois ruokailusta
Puolitoistavuotias Väinö alkoi maistella kiinteitä viisikuisena ja on syönyt muun perheen kanssa samaa ruokaa vuoden ikäisestä saakka. Hän aloitti päiväkodin 10 kuukauden iässä ja oppi siellä nopeasti syömään itse lusikalla.


Ruoka on maistunut kaikille pojille hyvin alusta saakka, eikä kellään ole ollut allergioita. Niina on tarjonnut ensimauiksi perunaa ja porkkanaa, joita hän on syöttänyt pojille pehmeillä lasten ensilusikoilla.
– Vauvat puraisevat lusikkaa helposti, joten metallinen teelusikka tuntuisi varmasti inhottavalta. Lasten lusikassa on myös vauvan suuhun sopiva muotoilu. Niina sanoo oppineensa hölläämään vuosien saatossa ja tajunneensa, että aina ei tarvitse mennä vaikeimman kautta. Kun Onni oli pieni, hän esimerkiksi tarjosi tälle tunnollisesti vain kotitekoisia soseita ja suoritti vanhemmuuttaan.
–Koin joitain vuosia sitten burnoutin, ja silloin lääkäri kysyi minulta, haluatko olla täydellinen emäntä vai säästää hiukan voimavarojasi. Silloin tajusin, että olin ottanut ihan turhia paineita, Niina kertoo.

– Perhe-elämästä nauttii enemmän, kun uskaltaa ottaa rennosti. Monet alkavat murehtia jo ennen lapsen syntymää, onnistuuko imettäminen ja jos ei, niin uskaltaako korviketta antaa julkisesti. Kun vanhemmat
ovat koko ajan jostain huolissaan, huoli siirtyy myös lapseen. Olen oppinut kantapään kautta, että suorittaminen ja perhe-elämä eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä, Niina kertoo.

Yhteisiä lempiruokia etsimässä
Niina ja Kristjan kokeilevat uusia reseptejä pari kertaa kuussa, jotta ruokalistaan tulisi vaihtelua. Toisinaan kokeilut osoittautuvat jymymenestyksiksi, toisinaan taas eivät sinne päinkään.
– Pojilla on säännöllinen päivärytmi, joten jossain vaiheessa päivää tulee varmasti syötyä, vaikka yksi ateria jäisi väliin. Emme tuputa, jos ruoka ei ole mieluista, Niina kertoo. Vanhin poika Onni on katraasta kokeilunhaluisin. Hän söisi mielellään esimerkiksi tex mex -ruokaa, mutta
mausteinen ruoka ei maistu pienemmille veljille. Myös merenelävät kiinnostaisivat Onnia.
– Teimme hänelle kerran simpukkakeittoa, jonka liemeen tuli valkoviiniäkin. Istuimme vieressä katselemassa, kun Onni vetäisi koko keittokattilallisen, Niina nauraa.


Tahroista viis
Nykyisin Niina ja Kristjan eivät ota stressiä siitäkään, jos ruokahetki menee hulinaksi. Pikkulapsiperheessä suunnitelmat ja toteutus eivät aina kohtaa.
– Aurinko ja myrsky vaihtelevat, ja kaikki riippuu siitä, millä tuulella pojat ovat, Kristjan hymähtää. Onni on kiinnostunut ruuanlaitosta ja tekee toisinaan omia kokeilujaan. Useimmiten ruoanlaitto on kuitenkin Niinan ja Kristjanin kontolla, samoin siivous. Kun syöjiä on monta ja nuorimmat vasta taaperoita sotkua syntyy. Niina ei ole muruista ja roiskeista moksikaan, mutta Kristjan haluaa siivota paikat mahdollisimman nopeasti kuntoon.
– Yhdessä kokkailuun pitäisi löytää enemmän aikaa, sillä se on parhaimmillaan todella mukavaa. Viime vapusta jäi todella ihana muisto, kun kuuntelimme yhdessä musiikkia, jammailimme ja paistoimme
munkkeja, Niina kertoo.

Siskonmakkarakeitto on kadonnut lautasilta, paitsi siltä yhdeltä, jonka joukossa on ketsuppia.
– Jaahas, ei tainnutkaan olla kauhean hyvä yhdistelmä, Niina kysyy.
Eino puistelee päätään ja livahtaa paikalta.


Niinan vinkit koko perheen ruokailuun

  • Jos perheessä on eri-ikäisiä lapsia, isommat voi ottaa avuksi pienempien syöttämiseen. Eino oli onnensa kukkuloilla, kun hän onnistui syöttämään Väinöä silloin, kun tämä oli vauva.
  • Juttelemme usein päiväkodissa siitä, mitä lapset ovat syöneet ja minkä verran. Jos jokin ruoka maistuu hyvin, teemme sitä itsekin.
  • Välillä kotiruoka alkaa kyllästyttää, ja esimerkiksi viikonloppuisin on kiva hemmotella itseään vaikkapa sushilla. Toisinaan kokkaamme suosiolla kahdet ruoat, jotta pöydässä olisi jokaiselle jotain mieluista.
  • On tärkeää, että jokaisen toiveita kuunnellaan. Ruokalistan voi tehdä niin, että jokainen saa toivoa viikon aikana jotain ruokaa. Nuorimmat poikamme ovat vielä liian pieniä tähän systeemiin, mutta se on hyvä
    tavoite.
  • Kaikkia perinteitä ei ole pakko noudattaa. Viime joulun valtavan ruokahävikin jälkeen päätimme, että jätämme perinteiset jouluruoat tällä kertaa väliin. Teemme niiden sijaan jotain semmoista, joka maistuu kaikille – esimerkiksi fondueta.

Ainu-neuvonta palvelee:

@ainuneuvonta
ainuneuvonta@berner.fi
020 791 4313
ma - ke klo 12-14