- Kysymyksiä ja vastauksia

Kehittyminen

0-4kk

Lähes kaikki vastasyntyneen vauvan liikkeet ovat refleksejä eli heijasteita johonkin ärsykkeeseen. Näiden vaistomaisten liikkeiden tehtävä on suojella lasta.

Hamuilu- ja imemisrefleksi : Vauva imee mitä tahansa suuhunsa saakin, paremman puutteessa isän hihaa tai äidin kaulaa.

Tarttumisheijaste : Vauva tarttuu kiinni sormeen kuin pieni poikanen emon turkkiin. Tarttumisrefleksi on myös jalkapohjissa.

Moron-heijaste : Moron-heijasteeksi kutsutaan säikähtämisrefleksiä, vauva ojentaa äkisti kätensä suoriksi sivuille ja oikaisee jalkansa.

Kävelyrefleksi : Kun vastasyntynyttä kannattaa kainaloista siten että jalat koskettavat alustaa, vauva “kävelee”.

Ensimmäiseksi vauva opettelee kannattelemaan päätään. Niskalihastreeni on päivittäistä, rankkaa puuhaa. Jo kuusiviikkoinen pystyy pitämään päänsä melko vakaana paikoillaan sylissä, mutta vasta noin kolmikuinen hallitsee pään liikkeet melko hyvin.

Tästä se liikkuminen alkaa

Babysitteri on mukava näköalapaikka, mutta sen lisäksi vauva tarvitsee myös tasaista lattiaa. Lattialla vauva pysty harjoittelemaan tärkeää liikkumista, kääntymistä ja ryömimistä. Suunnilleen kolmannen kuukauden aikana vauva yleensä oppii kierähtämään kyljeltä selälle. Vielä vähän aikaa ja sitten onnistuu jo myös selältä kyljelle siirtyminen. Pian huomaatkin, että vauva ei enää olekaan niillä sijoillaan, johon hänet laitoit. Pieni pötkylä on pyöritellyt itsensä huoneen toiselle laidalle. Nyt on erityisesti syytä olla varovainen hoitopöydällä ja sängyllä, ettei vauva pääse kierähtämään lattialle.

Vauvojen yleismaailmallisia lempivärejä ovat punainen ja keltainen, ja mieluisin muoto kasvoja muistuttava soikio.

Tunteiden ilmaisua

Vauva itkee aluksi ilman kyyneleitä. Vasta neljän tai viiden kuukauden ikäiselle vauvalle muodostuu itkiessä sydäntäsärkeviä kyyneleitä. Noin kuuden viikon ikäisenä vauvasi ilahduttaa sinua hampaattomalla hymyllään ensi kerran. 4-5 kuukauden ikäinen vauva nauraa jo ääneen ja vauvan naurattaminen se vasta hauskaa ja palkitsevaa puuhaa onkin.

Rutiinit syntyvät

Sunnilleen kolmen kuukauden iässä huomaat monen asian loksahtaneen paikoilleen. Lapsella on yleensä oma tuttu rytminsä, joka tekee elämästä ennakoitavan. Olette oppineet tuntemaan toisenne ja tapanne. Lapsi on löytänyt mieluisat lelut itselleen, eli omat kätensä ja jalkansa, niissä riittää tutkittavaa ja maisteltavaa. Kaikki kilisevä ja helisevä kiinnostaa kovasti, vaikka helistin ei tahdokaan kädessä vielä oikein pysyä.

Vauvan ravinto

Puolivuotiaaksi asti lapsen pääasiallinen ravinto on äidinmaito tai korvike. Lisäruokien antaminen aloitetaan vähitellen aikaisintaan neljän ja viimeisintään kuuden kuukauden ikäiselle hedelmä-, marja- tai kasvissoseilla. Kasvissoseet laimennetaan äidinmaidolla, korvikkeella tai vedellä. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana lapsen suolisto ei sulata viljan hiilihydraatteja, puurojen aika on vasta myöhemmin, aikaisintaan viiden-kuuden kuukauden iässä.

5-12kk

Puolivuotiaasta näkee kuinka halu päästä liikkeelle olisi jo kova, kunpa osaisi ryömiä, kunpa pääsisi tuonne. Ja sitten kun oppii seisomaan, ei enää muuta malttaisikaan. Keskellä yötäkin on kivuttava seisomaan pinnasängyn reunaa vasten.

7-8kk vauva alkaa käyttää tarttumiseen sormiaan. Hän on alituiseen tarttumassa, näpräämässä, nipistämässä ja repimässä. Pinsettiote onnistuu vasta yksivuotiaalta.
Puolivuotias on jo tahtoihminen. Vaikka sanoja ei ole, keinoja ilmaista oma mielipide kyllä löytyy! Tämän ikäinen osaa jo sanoa kaksitavuisia “sanoja”:hän toistaa ma-ma-ma tai pa-pa-pa.

8-9 kk alkaa istuminen jo sujua ja pieni ihminen pääsee muiden seuraan omalle paikalleen pöydän ääreen syöttötuoliin. Tässä iässä tapahtuu myös tärkeä oivallus: lapsi ymmärtää olevansa äidistä erillinen olento, oma itsensä, tätä kutsutaan ns. eroahdistukseksi ja siihen liittyy mm. vierastaminen. On harmi, että monille lapsille eroahdistuksen vaihe osuu juuri samaan ajankohtaan päivähoidon aloittamisen kanssa.
Lapsen kehitystä ei tule, eikä sitä edes voi, hoputtaa. Persoonalliset erot ovat jo selvät: siinä missä toinen uhkarohkeampi jo menee täyttä päätä kolhuista piittaamatta, joku toinen, hieman harkitsevaisempi, miettii vielä, olisiko valmis ratkaisevan askelen ottamiseen.

Yksivuotias nauttii toisten lasten läheisyydestä, mutta yhteisestä leikistä ei vielä voi puhua. Samassa huoneessa touhuaminen on tärkeää. Isoveli tai –sisko saa pienemmästä uskollisen konttaavan varjon, halusipa sitä tai ei.

Tunteiden tulkki

Yksivuotias on nero toisten tunteiden ymmärtämisessä. Uuden tilanteen tai asian tullessa eteen, lapsi katsoo äitiään, minkälainen ilme tällä on, ja suhtautuu sen mukaisesti.

Minä tahdon!

Yksivuotias osaa jo käyttää etusormeaan apuna halutessaan kertoa mitä tahtoo. Hän osoittaa sitä ja tätä, anna tuo ja vielä tuo. Etusormi on myös mukava tökätä puuroon, äidin nenään tai oven lukkopesään. Pinsettiotteella mitättöminkin roska nousee lattialta ja miten hauskaa onkaan pudotella tavaroita yhä uudelleen ja uudelleen, katsoa kuinka nokkamuki pomppii pudotessaan lattialla ja äiti tai isä joutuu sen yhä uudelleen nostamaan.

Ei se pienenkään suu ole tuohesta tehty

Kun lapsi on tottunut kasvis- ja hedelmäsoseiden ja marjojen makuun, aterioihin aletaan lisätä kalaa, lihaa ja kananmunaa. Ruuan koostumusta muutetaan pikkuhiljaa karkeammaksi. Kun vauvan suuhun puhkeavat hampaat, hän haluaa jo puraista itse. Viimeistään vuoden ikäisenä vauva saa syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa ja jo aikaisemminkin hän voi maistella toisten ruokaa ennen kuin siihen on lisätty suolaa ja muita mausteita. Vuoden ikäisenä vauva opetetaan myös juomaan tavallista maitoa korvikkeen sijaan. Opettelu tapahtuu pikkuhiljaa, jotta vauvan vatsa tottuu lehmänmaitoon.Suositeltavaa on valita koko perheelle rasvaton maito. Tällöin lapsen puuroihin ja muuhun ruokaan lisätään pieni määrä (n. 2 tl päivässä) kasviöljyä tai rasiamargariinia.