• Lapsen vaiheet
• Ainu-neuvoja
• Tuotteet
• Ainu-klubi
• Asiaa Ainusta
• Ammattilaisille

Haastateltavana Tarja Turunen

Valmistuin lastentarhanopettajaksi Tampereelta 1981 ja olen sen jälkeen ollut koko ajan töissä Vantaan kaupungilla, ensin lastentarhanopettajana ja vuodesta 1986 päiväkodin johtajana. Vuodesta 1990 olen ollut hallinnollisena johtajana eli varsinaista työtä lasten parissa teen vain satunnaisesti, kun joskus autan lapsiryhmissä.

Perustin Kartanonkosken päivähoitoyksikön v. 2006 alussa ja siitä alkaen olen ollut tämän toimintayksikön esimiehenä. Yksikköön kuuluu koulun yhteydessä oleva päiväkoti ja kerhotoimintaa.

Onko tavallista aloittaa päiväkoti tammikuussa (verrattuna syksyllä aloittaviin)?

Suurin osa lapsista aloittaa hoidon elo-syyskuussa, jolloin käynnistyy uusi toimintakausi päivähoidossa. Paikkoja myös vapautuu eniten syksyllä, kun yksi ikäluokka siirtyy kouluun. Seuraavaksi eniten on sitten vuoden vaihteen aloittajia, mutta silloin voi olla vaikeampaa saada haluamaansa päivähoitopaikkaa, koska paikkoja vapautuu vain satunnaisesti esim. muuttojen seurauksena. Jonkun verran tehdään päiväkodeissa tammikuussa ryhmien uudelleen järjestelyjä (esim. 3 vuotta täyttäneitä siirtyy isojen puolelle), jolloin saamme joitain paikkoja uusia lapsia varten.

Milloin lapsi voi aloittaa päiväkodin? Onko ikärajaa tai muuta, joka toimii ns. ”vaatimuksena”?

Alin ikäraja päivähoidon aloittamiselle on n. 9 kk eli aika, jolloin vanhempainrahakausi loppuu. Usein päivähoito kuitenkin aloitetaan vasta n. vuoden iässä tai myöhemmin riippuen vanhempien mahdollisuudesta olla kotona hoitovapaalla. Mitään erityisvaatimuksia ei ole eli lapsen ei tarvitse osata kävellä tai syödä itse tms.

Mitä on otettava huomioon lapsen aloittaessa päiväkodin, onko jotain erityistä mitä voisi etukäteen valmistella tai harjoitella, muistaa tai tietää?

Ennen päivähoidon aloittamista lasta voisi pikkuhiljaa totuttaa uuteen rytmiin. Päiväkodissa nukutaan yleensä vain yhdet päiväunet, joten lapselle olisi helpompaa, jos sitä olisi harjoiteltu jo kotona. Tosin pienimmät aloittajat nukahtavat usein pikku-unille esim. aamupäiväulkoilun aikana tai viimeistään lounaspöydässä. Pyrimmekin päiväkodissa huomioimaan tämän aloittelemalla lounaan alkusyksystä usein vähän aiemmin kuin normaalisti.

Hyvä on käydä tutustumassa useampaan kertaan päivähoitopaikkaan, jolloin lapsen on helpompi jäädä sinne yksin ja paikka alkaa tuntua turvalliselta. "Pehmeä lasku" on myös vanhemmille oiva tapa päästä tutustumaan päivähoidon arkeen, kun voi viettää useamman tunnin seuraamassa toimintaa. Samalla vanhempi saa kerrottua henkilökunnalle oman lapsensa tavoista ja tottumuksista.

Vaatteiden ja muiden omien tavaroiden nimikointi on todella tärkeää siinä vaiheessa, kun lapsi ei vielä itse osaa kertoa mikä vaate on hänen. Tosin sitä eivät isommatkaan lapset aina osaa eli joku merkintä vaatteissa auttaa henkilökuntaa pukemistilanteissa tai silloin, kun kuivauskaapista otetaan ulkoilun jälkeen kuivuneet vaatteet pois.

Entä miten lapsi voi reagoida päiväkodissa aloitukseen, voivatko kokemukset vaihdella laidasta laitaan?

Paljon riippuu lapsesta itsestään, miten hoidon aloitus sujuu. Toiset lapset ovat luonnostaan uteliaita ja sosiaalisia ja toiset ujompia ja tarkkailevaisempia. On tärkeää, että vanhemmat osoittavat lapselleen sen, että tämä on hyvä hoitopaikka ja täällä kaikista lapsista pidetään hyvää huolta. Jos vanhemmasta tuntuu vaikealta jättää lapsi hoitoon, lapsi vaistoaa sen ja tunne tarttuu lapseen.

Erotilanteissa luonnollista on se, että lasta itkettää, koska vanhemmat ovat hänelle tärkeitä. Joillakin eroitkut saattavat jatkua pitkäänkin ja toisilla taas ei ole niitä koskaan. Usein itku kuitenkin loppuu aika pian vanhemman poistuttua näköpiiristä.

Tavallista on myös se, että vanhempia alkaa alussa itkettää heidän päästyään ulos päiväkodin ovesta. Aina voi kuitenkin soittaa päivän aikana ja kysyä mitä omalle lapselle kuuluu ja kuinka päivä on sujunut.

Aloitusta saattaa helpottaa se, että lapsi on tottunut jäämään jonkun tutun ihmisen (esim. isovanhemmat, kummit) hoitoon joitain kertoja ennen päivähoitoa. Lapsi oppii luottamaan, että häntä ei ole hylätty ja että vanhemmat hakevat hänet aina kotiin.

Minkälaisia ja minkä kokoisia ryhmiä päiväkodissa yleensä on? Onko jotain systeemiä, jolla ryhmät kootaan, esim. sisarukset eri/samaan ryhmään?

Päiväkotien ryhmäkoot vaihtelevat lasten iän mukaan. Pienten alle 3-vuotiaiden n. 12 lapsen ryhmistä yli 3-vuotiaiden yli 20 lapsen ryhmiin. Ryhmän kokoon vaikuttaa lasten iän lisäksi se, onko ryhmässä koko- vai osapäiväisiä lapsia ja onko ryhmässä paljon lapsia, joilla on säännöllisiä vapaapäiviä.

Päivähoitolaki ja asetus määrittelevät, että neljää alle 3-vuotiasta kohden tulee olla yksi hoito- ja kasvatushenkilö ja seitsemää yli 3-vuotiasta kohden yksi. Hoito- ja kasvatushenkilöt ovat lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia ja heitä on yleensä yhdessä ryhmässä kolme.

Ryhmien koostumus riippuu siitä, kuinka paljon eri ikäisiä lapsia on tulossa päivähoitoon. Osa perheistä toivoo, että sisarukset sijoittuvat samaan ja toiset eri ryhmään. Riippuen lasten iästä, voidaan joskus muodostaa ns. sisarusryhmiä. Niissä toiminnan suunnittelu on kuitenkin aina haasteellisempaa lasten "ikähaitarin" vuoksi. Tosin pienemmät oppivat nopeammin asioita isompien mallista ja isommat pääsevät hoivaamaan pienempiä.

Minkälainen on normaali päivä päiväkodissa?

Normaali päivä koostuu monenlaisista asioista, tosin ruokailut rytmittävät päivää suurestikin, samoin ulkoilut. Tyypillinen päiväjärjestys voisi olla tällainen:

n. 8.00 aamiainen

8.30-10. erilaista suunniteltua toimintaa päivästä riippuen; leikkiä, musiikkia, liikuntaa, askartelua, satuhetkiä ym.

10.-11. ulkoilua

11. lounas

11.30-14. päivälepo / hiljaista, rauhallista toimintaa

14. välipala

14.30 leikkiä, joskus suunniteltua toimintaa,

ulkoilua ja kotiin lähtö

Nykyään päiväkodeissa toimitaan paljon pienryhmissä eli isompi ryhmä jaetaan esim. kolmeen, siten että jokaiselle aikuiselle tulee yksi pienryhmä. Nämä ryhmät voivat ulkoilla eri aikoihin ja tehdä eri päivinä esim. askarteluja. Näin lapsen ei tarvitse olla koko päivää suuressa ryhmässä useiden vuorovaikutussuhteiden alaisena. Lapsi tulee myös paremmin kuulluksi ja aikuisen on helpompi havainnoida lasta ja hänen toimintaansa.

Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssäni ovat kaikki tapaamani ihmiset. Meillä on mukavia asiakasperheitä valloittavine lapsineen ja motivoitunut, osaava ja työstään innostunut henkilökunta. Yhdessä kehitämme toimintaamme ja tällä hetkellä olemme paneutuneet erityisesti vuorovaikutusilmaston tutkimiseen ja parantamiseen.

Päivät ovat monipuolisia ja vaihtelevia ja työtä riittää vuosiksi eteenpäin tällaisella uudella asuinalueella.

Tarja, kiitos haastattelusta, hyvää uutta vuotta ja työniloa!