- Kysymyksiä ja vastauksia

AITOKALLIO-TALLBERG, ANSA / HAASTATTELU

Naistentautien, synnytysten ja perinatologian erikoislääkäri

-Missä vaiheessa raskautta tehdään ensimmäinen ultraääni ja missä se yleensä tehdään?

Useimmille ensimmäinen ultraäänitutkimus tehdään kotikunnan tarjoaman nk. varhaisseulonnan yhteydessä, tämä tapahtuu yleensä raskausviikolla 10-12. Osa äideistä käy jo n. raskausviikolla 6-8 yksityisesti ultraäänessä.

-Mitä tästä ultraäänestä selviää?

Raskauden varhaisseula tulee tarjota kaikille raskaana oleville asetuksen mukaisesti. Se on toki täysin vapaaehtoinen. Siinä voidaan tutkia ainoastaan raskauden kesto, sikiöiden lukumäärä(esim. jos suvussa kaksosia), elonmerkit ja joitakin jo nähtäviä rakenteita. Tai tehdä kromosomipoikkeavuusseulonta(tällä hetkellä koskien Downin syndroomaa), jolloin sikiöltä mitataan myös niskan alueen turvotus. Lisäksi otetaan äidistä verinäyte tätä yhdistelmäseulaa varten.

-Montako ultraääntä yleensä tehdään koko raskauden aikana? Onko joskus aihetta ylimääräisiin ultraääniin tai muihin tutkimuksiin?

Voimaan tulevan asetuksen mukaan kunnan tulee tarjota varhaisseulan lisäksi toinen ultraäänitutkimus raskausviikolla 18-21 tai 24.raskausviikon jälkeen sikiön rakenteiden tutkimiseksi. Tapauskohtaisesti tehdään muitakin ultraäänitutkimuksia raskauden aikana, jos äiti syystä tai toisesta joutuu käymään esim. sairaalan äitiyspoliklinikalla. Syynä voi olla esim. sikiön/sikiöiden kasvun tai voinnin seuranta sikiö- tai äitiperäisistä syistä johtuen. Lisäksi osa äideistä haluaa korvata normaalit neuvolalääkärikäynnit erikoislääkärillä tai gynekologilla(usein perinatologilla, joka on raskaus- ja synnytysasioihin erikoistunut gynekologi), joka yhdistää käynteihin ultraäänitutkimuksen esim. sikiön koon arvioimiseksi. Äidit kokevat, että saavat näin paremmin vastauksia ja tukea raskauttaan koskien. Itselläni käy useita raskaana olevia tällaisessa seurannassa.

-Millä muilla keinoilla (kuin ultraäänellä) sikiön kehitystä seurataan?

Useimmat keinot seurata sikiön kehitystä tai paremminkin vointia perustuvat ultraäänitutkimukseen. Erilaisten mittausten ja rakennetutkimusten lisäksi voidaan tehdä erilaisia virtausmittauksia napasuonista tai sikiön ”sisäisistä” suonista.

Kromosomipoikkeavuuden riskiä voidaan arvioida myös äidistä mitattavista verinäytteistä, mutta seulonta on luotettavampaa kun siihen yhdistetään ultraäänitutkimus, jossa mitataan niskaturvotus. Ennen 20.raskausviikkoa voidaan ottaa istukasta tai lapsivedestä näyte, josta tutkitaan sikiön kromosomit. Joissain tapauksissa jopa jokin tietty geeni, jos suvussa on kehitysvammaisuutta ja geeni on tiedossa. Sydänäänikäyrä(KTG=kardiotokografia) kertoo myös sikiön voinnista. Myöhemmin raskaudessa lapsivedestä voidaan tutkia esim. sikiön keuhkojen kypsyyttä, jos ennenaikainen synnytys on tarpeen. Tietysti äidille tehtävät tutkimukset(verenpaine, erilliset veritutkimukset, jne) myös liittyvät välillisesti sikiön vointiin ja kehitykseen.

-Missä vaiheessa raskautta monisikiöraskaus jo ilmenee?

Monisikiöraskauden voi todeta jo varhaisesti raskausviikolla 6-8, joskus mahdollisesti jo aikaisemminkin.

-Kuinka yleistä on monisikiöraskaus; paljonko kaksosia syntyy Suomessa vuosittain? Entä kolmosia, nelosia?

Kaksosia kaikista raskauksista on n.1,5%, vuosittain n. 850(v.2007 886). Kolmosia syntyy erittäin harvoin, n.10 per vuosi(v.2007 11kpl). Nelosia ei ole syntynyt useampaan vuoteen.

-Vaatiiko monisikiöraskaus erityisseurantaa raskauden aikana ja jos niin miksi?

Monisikiöraskaus edellyttää erityisseurantaa. Erityisesti nk. monikoriaaliset kaksoset(=identtiset kaksoset), joilla on yhteinen istukka ja vain yhden sikiökalvon rajaamat sikiöpussit (muuten kalvoja on 2). Monisikiöraskauteen liittyy muitakin riskejä: ennenaikainen synnytys, kasvuhidastuma yhdellä tai molemmilla sikiöillä, raskausmyrkytys, raskauskolestaasi (maksan toiminnan häiriö).

-Syntyvätkö kaksoset useammin keisarinleikkauksella kuin alateitse ja jos niin miksi?

Hivenen reilu puolet kaksosista syntyy keisarinleikkauksella. Syitä on useita, mm.: sikiöiden vointi(esim. istukkatoiminnan heikkenemisen vuoksi) ei kestäisi alatiesynnytystä tai synnytystä ei saataisi käyntiin tarpeeksi nopeasti(esim. ennenaikaisesti tarkoituksellisesti), äidin vointi(esim. raskausmyrkytys), sikiöiden asento kohdussa on epäsuotuisa tai kohdun venyttymisestä johtuen kohtu ei jaksa supistaa kunnolla.

-Miksi yksisikiöisessä raskaudessa synnytystavaksi voidaan päätyä keisarinleikkaukseen vs. alatiesynnytykseen?

Syitä on jälleen monia, mm. samat kuin edellisessä vastauksessa. Syynä voi olla sikiön/äidin vointi(paitsi tuo kohdun venyttyminen), sikiön suuri koko/epäsuhta sikiön ja äidin koon välillä, sikiön pään asento, tarjonta(perätila, poikittain) tai kohdun supistusheikkous. Keisarinleikkaukseen voi myös olla syynä synnytyspelko, joka valitettavasti ei useinkaan perustu mihinkään todelliseen tilanteeseen/kokemukseen, vaan on kovinkin relatiivinen ja siten altistaa äidin ”turhaan” keisarinleikkaukseen liittyville riskeille.

-Miten äiti voi valmistautua keisarinleikkaukseen? Pääseekö isä aina mukaan?

Suunniteltuun keisarinleikkaukseen ei kovinkaan paljon mitään erityistä valmistautumista voi tehdä, valmistautua voi lähinnä saadun informaation ”sulattelulla”.

Äiti saa sekä suulliset, että kirjalliset ohjeet lääkäriltä ja/tai hoitajalta. Hänen tulisi tavata myös anestesialääkäri, joka kertoo puudutuksesta/nukutuksesta. Näiden saatujen tietojen pohjalta äidin pitäisi ymmärtää miksi tähän synnytystapaan on päädytty ja mitkä riskit siihen liittyvät. Hän saa tiedon milloin tulla sairaalaan ja mihin siellä mennä, sekä alustavan aikataulun(joka saattaa muuttua). Jos lapselle on tulossa joitain erikoistutkimuksia tai erikoishoitoja syntymän jälkeen tulee lastenlääkärin kertoa tulevista tapahtumista etukäteen.

Kaikilla sairaaloilla on omat käytäntönsä ja sääntönsä, mutta ainakin useimmissa isä tai muu tukihenkilö voi olla mukana jos keisarinleikkaus tehdään puudutuksessa, yleisanestesiassa tehdyn leikkauksen aikana salissa ei saa äidin lisäksi olla muita kuin hoitohenkilökunta.

-Minkä koette haastavimpana omassa työssänne, entä antoisimpana?

Monia asioita!!! Haastavaa on etenkin pitää hyvää ammattitaitoa ja -tietoa yllä ja kykyä hyödyntää sitä potilastyössä. Lääketiede kehittyy niin kovalla vauhdilla. Myös erilaisten ihmisten kohtaaminen on haastavaa, mutta myös antoisaa. Haastavaa on jaksaa, olla läsnä kokoajan, ymmärtää silloinkin kun se ei ole itselle helppoa.

Antoisaa on tietysti itse työ sinänsä. Kun saa esim. raskaana olevan huolestuneen äidin rauhoittumaan ja luottamaan. Kun voi todeta kaiken olevan nyt kunnossa perheelle, jolla on raskauteen/sikiöön/lapseen liittyvä tragedia taustalla. Uuden elämän syntyminen saa aina vain silmät kostumaan. Sairaalatyössä myös työyhteisö, kollegat ja muu henkilöstö antavat inspiraatiota ja lisäävät työssä viihtymistä. Tiimityö on antoisaa!

Kiitos haastattelusta, onnellista vuotta 2010 ja antoisia työpäiviä jatkossa!