Timpuri - Yksin kotona kaksin - 2. kuukausi
29.04.2009
Kommentteja 11
Yksin kotona kaksin - luku 2
Arki on rullannut mukavasti, kärryjen kanssa kävellen ja hölkkäillen. Aatos pitää tiukasti kiinni nukkumisrituaaleistaan, eli ainoastaan liikkuvat vaunut ulkoilmassa saavat nuo kirkkaat silmät sammumaan. Yhden ainoan kerran tämän kahden kuukauden aikana jonka olen kotona isyysvapaata viettänyt Aatos on nukahtanut päiväunille sisälle!
Mutta mikäs täällä on lenkkeillessä, lähistöllä on Pirkkolan urheilupuiston hienot maastot. Löytyy asfalttia, soraa ja pururataa, ja vaunut kulkevat hyvin kaikilla pohjilla. Viimeksi seikkaillessamme löysimme jopa paikallisen matkailunähtävyyden jonka nimesin 'Pirkkolan levadaksi'! Madeiralle tyypilliseen tapaan metsässä mutkittelee kivistä rakennettu kastelukanavaa muistuttava kouru, jota oli useita satoja metrejä. Sen tarkoitus ja tarina jäi vaivaamaan ja siitä pitänee ottaa selvää kesemmällä.
Liian innokas lenkkeily kipeytti tosin vasemman polven ja viime päivinä olemme klenkanneet rauhallisemmin. Aatoksen päiväunista on löytynyt jopa sellainen piirre, että vaunut voi pysäyttää kunhan unessa on oltu liikkeessä vartin verran. Tämä on tarjonnut minulle uusia ulottuvuuksia ulkoiluun. Saatan nykyään istua penkillä lukemassa tai tehdä varovasti pieniä remontti- ja rakennustöitä autotallissa, eikä Aatos aavista yhtään että isi fuskaa!
Aatos on myös laajentanut reviiriään, ensikosketus maahan, nurmikkoon ja pihaan on otettu. Mahtoi olla huikea elämys, sen verran pitkään Aatos seisoa tapitti paikoillaan ja ihasteli humisevia puita ennenkuin pyllähti tarkastelemaan ruohoa. Käveleminenkin alkaa vihdoin onnistua kengät jalassa!
Päiväunitutkimuksia
05.05.2009 | 10:49 -Timpuri
Viime viikolla ihmettelimme Pirkkolan maaston 'levadoja', kastelukanavia, jotka osoittautuivat sittemmin sota-ajan juoksuhaudoiksi! Kaikkea sitä kotiympäristöstään oppii kun on aikaa tutkia. Historia ei ole koskaan ollut vahva puoleni, joten tätäkin asiaa piti oikein ihmetellä. (Selvitettäväksi jäi vielä minkä sodan haudoista o kysymys...)
Aatos ihmettelee sen sijaan vielä kaikkea. Kasvaminen ja taitojen kehittyminen on huimaa. Kävely on vaihtunut melkein juoksuksi, niin kiire hänellä on eteenpäin. Kohta tulee vuosi täyteen (17.5.) ja se onkin aikamoinen rajapyykki esim ruoan suhteen, pääsemme maistelemaan lehmänmaitoa (kaupan tölkistä, ei suoraan lehmästä, niin maalla me emme asu!)
Tänään yritämme vaihtaa päiväunirytmiä kaksista yksiin. Yöunet ovat nykyään hyviä ja pitkiä, joten olemme koko perhe voimissamme! Näihin kuviin ja tunnelmiin...
Käveleminen kuulostaa...hyvältä
05.05.2009 | 10:49 -lissu
Pitkät kävelylenkit vauvan kanssa olivat kyllä taivaallisia, vieläkin
muistan tietyt paikat Tammisalon ja Laajasalon rannoilla, joissa ajatus
alkoi lentää, penkit, joissa luin tiettyjä kirjoja ja kohdat, joissa aloin
juosta. Nauti Timpuri, kyllä se polvi paranee. Aatos näyttää tietävän,
mikä tekee isälle hyvää
Yläleuka johtaa 4-2
14.05.2009 | 12:18 -Timpuri
Uusi rytmimme sujuu hyvin. Aatos nukkuu siis nykyään yhdet parin tunnin päiväunet. Yöuni tuntuu olevan hyvää ja tasaista. Pottaharjoituksetkin onnistuvat jo melko usein. Ensimmäistä syntymäpäivää kohti mennään siis terveenä ja onnellisena.
Tuhisevasta kääröstä on kasvanut jässikkä, jolla on kyltymätön uteliaisuus kaikkea uutta kohtaan. Muistan jonkun varoitelleen että sitten yksivuotiaana kun lapsi oppii kävelemään sen perässä on rankkaa 'juosta'. Pitää paikkansa! Aluksi kävely oli varovaista ja elämys sinänsä, mutta nyt kun kävelytaito on jo vanha juttu, ja Aatos käyttää sitä muiden tavoitteiden saavuttamiseen, siitä on tullut kiireistä juoksentelua. Ja aika usein kompastellaan lattian leluihin ja muihin esteisiin. On aika uuvuttavaa seurata vieressä koko päivä kauhulla, mihin pöydän kulmaan poika seuraavaksi kalauttaa. Päiväunien aikaan tästä jännityksestä saa onneksi pienen tauon. Toistaiseksi olemme selvinneet suuremmitta vammoitta.
Sylissä Aatos on turvassa ja siksi sylittelemmekin niin paljon kuin vain suinkin jaksan! Eikä Aatoskaan aina jaksa sylissä kahta sekuntia kauemmin, joskus hän haluaa juuri syliin päästyään samantien takaisin maahan. Aikamoista jumppaa tuommoinen pikkuherra osaa isälleen järjestää. Musiikkiakin tykkäämme kuunnella, ja joka päivä tanssimme jazzin tahdissa. Sekös poikaa naurattaa!
Hampaita on suussa jo paljon, yläleuka johtaa 4-2. Ensi viikolla on yksivuotistarkastus, silloin näemme mennäänkö pituudessa ja painossa käyrien mukaan. Nyt lähdemme päiväunille.
Ihania kirjoituksia!
29.05.2009 | 15:48 -Heta
Pakko kehasta, että kirjoitat tosi mukavalla tyylillä.. Kiva lukea! Onnea näin jälkikäteen 1-vuotiaan Aatoksen synttäreiden johdosta... Niin se aika kulkee kuin siivillä, eikö vaan. Mahtavaa huomata, miten toinen oppii ja ihmettelee...
Vaunut
29.05.2009 | 15:48 -TiinaM
Hei, mitkä vaunut sulla on, kun niin hyvin rullaavat?
Vaunut Quinny Speedi SX
09.06.2009 | 15:16 -Timpuri
Nuo ovat osoittautuneet oivallisiksi juoksuvaunuiksi, ja kätevät myös kaupoissa/ahtaissa tiloissa. Olen nähnyt lenkeillä vieläkin sporttisempia tosi makeita vaunuja, mutta näillä me nyt mennään. Lisävarusteeksi pitäisi hankkia aurinkosuoja, nyt on välillä käännyttävä toisin päin eli vedettävä perässä vaunuja jos tulee suoraa paistetta Aatoksen kasvoihin.
Käytiin tuossa lomamatkalla Legolandissa, niin matkalla panin merkille että Ruotsissa on muotia pienipyöräiset vaunut ja Tanskassa taas isopyöräiset! Quinny on siltä väliltä.
Täytyy taas lopetella, Aatos nykii lahkeesta!
Vieroitusta ja katkaisuhoitoa
11.07.2009 | 20:47 -Timpuri
Vanhempainvapaani alkaa lähestyä loppuaan, ja nyt äitikin on kanssamme kesälomalla, joten kahdestaan Aatoksen kanssa vietetty aika on takana päin. Isoveli Elias reissaa mökiltä toiselle ja viipyy vain muutaman päivän kotona silloin tällöin. Neljä kuukautta meni hujauksessa ja ehdimme Aatoksen kanssa tutustua toisiimme oikein perusteellisesti. Olo on jopa hieman haikea, mutta toisaalta, eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
Aatoksella nyt ikää vuosi ja melkein kaksi kuukautta. Poika kiipeää tuolille ja pöydälle, naksuttaa valokatkaisijaa, hamuaa johtoja ja sähkölaitteita, menee kylpyhuoneen ovelle kun puhutaan hampaiden pesusta. Ja niin edelleen. Taitoja ja tahtoa on tullut taas roimasti lisää. Aatos tapailee muutamia sanoja kuten lamppu, auto, kuuma, ja matkii koiran haukuntaa.
Kertomisen arvoinen reissu oli äidinrinnastavieroitus-leiri isovanhempien luona kesämökillä. Äiti jäi kaupunkiin rintapumppuineen ja me pojat matkustimme maalle 150 km päähän äidin tisseistä. Päivät menivät rattoisasti helteisessä Suomen suvessa. Aatos kahlaili ja dippaili peppuaan järveen. Ruoka maistui ja päiväunetkin nukuttiin ihan normaalisti. Mutta sitten, annahan olla, kun ilta ehti, niin alkoi hieman erilainen vaihe.
Aatos nukkui vain sylissä, ja heräsi heti kun hänet laskettiin matkasänkyynsä. Sitten seurasi raivokasta huutoa puolen tunnin jaksoissa. Kun uni vihdoin tuli kolme tuntia normaalia myöhemmin, alkoi katkonainen yö. Tunnin välein Aatos heräsi huutamaan ja huitoi vihaisesti hänelle tarjotun tuttipullon pois. Pikkumies oli selvästi vihainen kun maitoa ei tullut tuttuun tapaan tarjoiltuna. Aamulla viideltä kaikki mökissä olijat olivat niin väsyneitä, että lähdimme mummon ja Aatoksen kanssa kärrykävelylle hiekkaiselle mökkitielle, hyttysten seuraksi. Sitten Aatos nukkui tunnin ja me saimme reipashenkisen aamulenkin.
Päivä sujui taas ihan hyvin, mutta seuraava yö oli samanlainen, toisinto edellisestä. Porukka alkoi väsyä, mutta nyt oltiin jo pärjätty kaksi yötä, joten periksi ei annettaisi. Meidän piti kuitenkin palata takaisin kotiin Helsinkiiin, joten edessä olisi seuraava tulikoe: kuinka Aatos kestäisi nähdä äitinsä mutta ilman lupaa käydä tissiin kiinni!
Yllätys kyllä, kohtaaminen sujui hyvin. Pysyimme tiukkana, ja vieroitus jatkui ja jatkuu edelleen. Aina silloin tällöin Aatos kuikuilee kaula-aukon suuntaan, mutta ei nosta mekkalaa, vaan on sisäistänyt uuden järjestyksen.
Nykyään Aatos menee nukkumaan kahdeksan maissa, herää aamuviideltä, juo pullollisen maitoa ja jatkaa uniaan seitsemään-kahdeksaan.
Olemme siis palanneet leppoisaan eloon pienen 'leirin' jälkeen.
Aatos päiväkotiin - isi töihin!
14.08.2009 | 09:53 -Timpuri
Niin se meni 5 kuukautta että heilahti! Koti-isä palasi töihin ja Aatos aloitti päiväkodin. Yhdessä vietetty aika oli mitä hienoin pätkä elämää jota ei unohda koskaan. Jonkinlainen haikeus tulee kun huomaa että se pikkumies joka painautuu tiukasti syliin on muuttumassa joksikin muuksi. Tuhiseva vauva on muuttunut tarhankävijäksi! Tenavaksi, vesseliksi, vaahtosammuttimeksi joka pärjää päiväkodissa ilman isää tai äitiä tai isoveljeä.
Ja miten kaikki käytännössä sujui? Ensin äidin kanssa totuttelua kolme päivää, ja loppuviikosta jo kaksi kokonaista päivää yksin. Shokkihan se oli pienelle ihmiselle ja miksei isommallekin. Täytyi oikein keskittyä, työntää omat tunteet taka-alalle ja turvautua kylmään järkeen, jotta pystyi jättämään, 'hylkäämään' itkevän lapsen päiväkodin huostaan. Sydäntä raastavia aamuja, mutta onneksi tilanne tasoittui viikossa.
Tarhan tädit ovat ottaneet poikamme hienosti vastaan ja 'omakseen' ja alun itkuiset päivät ovat takana päin. Nyt Aatos kuulemma jo nauraa, kujeilee ja leikkii, eli sopeutumisen voisi sanoa tapahtuneen. Kotonakin poika vaikuttaa rauhalliselta, leikkii normaalisti, syö ja nukkuu yönsä hyvin. Aamulla eron hetkellä itku parahtaa vielä ja tämä tulee toistumaan varmaan pitkään, mikäli muiden konkarivanhempien juttuihin on uskomista.
Isin sydän on jo kovettunut ja parkkiintunut niin, ettei aamuitku enää vihlaise. Eteenpäin elämässä, huraa huraa huraa!
Päiväkodin vaihdos
28.08.2009 | 14:51 -Timpuri
Aatoksella kolme viikkoa tarhaa takana, ja kaikki sujuu hyvin. Poika on tottunut hoitajiin ja sopeutunut muutenkin hoitopaikkaansa. Kunnes saamme puhelinsoiton ja meille kerrotaan, että nyt eräässä toisessa päiväkodissa olisi vapautunut paikka. Juuri siinä, joka oli ensisijainen toiveemme, ja joka on aivan kotimme vieressä!
Kääk! Tästä alkoi vuorokauden pituinen henkinen paini, vaihtaako vai eikö? Olisiko parempi pysyä nykyisessä, kun poika on tottunut siihen, vai ajatellako pitkän aikavälin viihtymistä?
Ensin päätimme pysyä. Kävimme nukkumaan tyytyväisenä. Kaikki hyvin, jatketaan samaan malliin. Mutta ei, aamulla oli toinen ääni kellossa. Vaihdetaan sittenkin. Vaikka Aatos-raukka joutuu kokemaan tarhan aloituksen tavallaan uudestaan, päätimme silti vaihtaa. Luotamme siihen että pieni lapsi unohtaa nopeasti ja sopeutuu uuteen tilanteeseen viikossa. Uusi paikka on lähempänä, ja saman talon ikätoveri on samassa tarhassa.
Että silleen, näillä mennään. Kaikkea sitä lapsen vanhempana saakin kokea ja käydä läpi.
Päiväkodin vaihdos onnistui!
16.10.2009 | 08:40 -Timpuri
Ennakkoon vähän pelätty päiväkodin vaihdos sujui kuin tanssi. Ilmeisesti päivähoidon aloittaminen ylipäänsä oli se iso juttu. Se että hoitajat, kaverit ja rakennus vaihtuvat kolmen viikon jälkeen ei hetkauttanut poikaamme juurikaan. Ihmeellistä, kivaa! Uusi paikka on osoittaunut oikein hyväksi valinnaksi, vaikka ei vanhassakaan vikaa ollut.
Aamulla Aatos jää mielellään aamupuurolle kavereiden kanssa, ja päivän päätteeksi kun hakee kotiin, hän yleensä häärää pihalla keskittyneenä ja iloisena. Mutta isän tai äidin nähdessään kasvoille leviää hymy ja poika lähtee tulemaan kädet ojossa kohti! Mahtava tunne! Taas on yksi työpäivä takana. Molemmilla.
