Päiväkotipreppausta

”Äiti, mul on nälkäää! Haluun pannukakkua ja hilloaaa!” huusi tuolloin 2-vuotias esikoiseni vaunuista kun yritin häntä sitkeästi sinne nukuttaa päiväunille. Vieressä kulkeva vanhempi pariskunta repesi nauramaan. Tuolloin tajusin, että taitaa olla aika lopettaa tämä vaunuhässäkkä ja siirtyä sisätiloihin päiväunille.

Nyt kuopusta pitäisi alkaa preppaamaan päiväkotiin, ja opetella muun muassa tuo sisällä päiväunien nukkuminen. Heinäkuu on perheen yhteistä lomaa, mutta elokuun alusta pojat aloittavat päivähoidon ja minä palaan töihin.

Päiväkodissa käytiin tutustumassa jo ennen loman alkua. Kaikki sujui valtavan hyvin. Esikoinen löysi heti uusia kavereita, ja pienempi paahtoi menemään omalla pihallaan. Vain kerran esikoiseni tuli sanomaan, ettei hän kyllä ehkä haluaisi täällä ihan aina olla, mutta tuli toisiin ajatuksiin kun kerroin, että päiväkodissa voi joskus olla kiisseliä välipalaksi.

Uusi tilanne vaatii oman totuttelemisensa. Esikoisella sentään on jo tarvittavat käytännön taidot. Kuopuksen, 1v4kk, sen sijaan kohdalla ihmettelen esimerkiksi sellaista hassua käytännön seikkaa, kuinka ihmeessä se jumpula istuu ruokaillessa niillä tarhan pienillä tavallisilla tuoleilla. Huolta aiheuttaa myös ajan niukkuus: kuinka lapset ehditään hakea ajoissa hoidosta, ja kuka täällä kotona sitten siivoaa kun itse ole enää kotona. Toisaalta, eipä täällä ole ketään päivisin sotkemassakaan.

Töihin paluu ja lasten päiväkotiin vieminen on varmasti muutoksista sieltä suurimmasta päästä lapsiperheissä. Itse menen mielelläni töihin ja toivon, että positiivinen asenteeni näkyisi ja tuntuisi pojissakin: tämä on hyvä juttu.