Äiti ja isä valtaavat sänkynsä takaisin (yritys nro 783)

Okei, nyt kokeilemme uutta strategiaa. Askartelin esikoisen kanssa ison taulukon, johon päätimme yhdessä liimata tarroja jokaisen omassa sängyssä nukutun yön jälkeen. Kun 10 tarralokeroa on täytetty, haetaan kaupasta jokin lelu palkinnoksi uuden taidon oppimisesta.

Hulluimmat yöt, jolloin jokainen perheenjäsen vaihtoi yön aikana sänkyä vähintään kerran, ovat sentään jo takanapäin. Tuolloin isä saattoi esimerkiksi nukahtaa esikoisen viereen häntä nukuttaessaan. Yöllä herättyään, molemmat hiipivät yksitellen vanhempien makuuhuoneeseen, mutta etenkin jos vauva oli siirretty pinnasängystä kainaloon, isä vaihtoikin asemaansa vierashuoneeseen ahtauden vuoksi. Itse taas saatoin siirtyä vauvan kanssa esikoisen sänkyyn aamuyöstä, ettei vauva herättäisi isoa veljeään itkullaan. Sarkastisesti naureskelin ystävilleni, että onpa jännää mennä nukkumaan, kun ei ikinä tiedä, mistä herää. Kyllähän me yritimme rauhoittaa yöllistä ravia, mutta loppujen lopuksi väsymys vei voiton kaikista periaatteista.

Jotenkin olemme kuitenkin onnistuneet totuttamaan kuopuksemme nukkumaan omassa huoneessaan, omassa sängyssään koko yön. Mutta lähes yhtä varmasti kuin aurinko nousee, isompi rontti kiipeää väliimme pikkutunneilla. Se on oikeastaan aika mukavaa ja hellyyttävää, mutta ihanteellista meille kuitenkin olisi, että joka iikka nukkuisi omissa sängyissään.

Ensimmäisen yön tulos oli, että poika tuli herättämään meidät aamukuudelta voitonriemukas hymy naamallaan. “Minä olen nukkunut koko yön omassa sängyssä,” hän julisti. Aikamoista, etenkin kun hän oli yöllä käynyt yksin potallakin, ja palannut omaan sänkyynsä nukkumaan. Nyt on kova tsemppi päällä.