Hande - Pulautuksia
16.06.2009
Kommentteja 3
16.6.2009
Olin viime viikolla neljänä päivänä siivoamassa vanhusten palvelutalossa. Päivät olivat minulle aivan liian rankkoja, sillä en ole tottunut siivoamaan kokonaista kahdeksan tunnin työpäivää. Viime kesänä tein neljän tunnin siivouskeikkoja ja koin ne jo silloin tarpeeksi uuvuttaviksi. Nyt sitten tupla-ajan ja raskaana...
Sain työn vuokratyöfirman kautta ja minulle annettiin kuva, että työ olisi helppoa ruoan laittoa ja vanhusten kanssa juttelua. Tosi asiassa tein mielestäni laitoshuoltajan työtä. Positiivisena asiana koin kuitenkin sen, että opin taas jotain uutta ja näin minkälaista elämää vanhusten palvelutalossa vietetään.
Tämän päivän työkeikka olikin sitten luksusta verrattuna viime viikon puserrukseen. Olin neljän tunnin ajan jakamassa esitteitä ja palkkakin oli enemmän kuin kohtuullinen. Jalkojenkaan päällä ei tarvinnut seistä koko aikaa, sillä lähettyvillä oli sohva. Pitää vain jatkossakin pitää silmät auki ja kahlata päivittäin työpaikkailmoituksia netistä, jos jotain vastaavaa työtä ilmaantuisi.
Aivan selvät vauvan liikkeet tunsin vatsassani vähän reilu viikko sitten nukkumaan mennessäni. Siitä eteenpäin liikkeitä on tuntunut melko säännöllisesti ja varsinkin parina päivänä potkut ovat tuntuneet entistä voimakkaampina. Eilisessä ultrassa vauva pysyi kiltisti paikoillaan ja sydänkin saatiin nyt tarkastettua. Sukupuoli tsekattiin myös uudelleen, eikä tällaiselle maallikollekaan ollut epäselvää, että poika siellä näyttää kellivän!
Ultran odotushuoneessa sattui myös aivan suloinen tapahtuma: istuskelin sohvalla lehteä lueskellen, kun pieni pellavapäinen poika juoksi luokseni, tarttui käsivarrestani, halasi siihen ja painoi päänsä reidelleni hymyillen.
Hyvää juhannusta kaikille!
toivottavasti oli rento juhannus
23.06.2009 | 11:11 -lissu
ihana kuulla, että vauva kasvaa hyvin massussasi. Alun sateisesta juhannuksestakin kasvoi kesä ja nyt täällä Helsingissäkin näkyy vain hymyileviä ihmisiä ja vaunuista potkivia paljaita vauvan varpaita.
Ihanaa kesää myös!
23.06.2009 | 11:58 -Katja
Oletko huomannut, että olisit alkanut tarkkailemaan enemmän pieniä lapsia? Itsestä ainakin tuntuu, että vauvoja ja raskaanaolevia on joka puolella. Joko nyt on oikeasti vauvabuumi menossa tai sitten en vain ennen kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
21.9.2009
21.09.2009 | 16:32 -Hande
Kesä tuntuu vihdoin vetelevän viimeisiään. Lause ei varmasti ilahduta monia, mutta itse odottaa jo viimeisen kuukauden kulumista, ja sitä, että saisi tämän masussa välillä voimakkaastikin meuhkaavan vaavelin vihdoin syliinsä. Kukapa ei tässä vaiheessa olisi halukas tietämään, miltä oma vauva näyttää ja miltä hänen pieni nyrkkinsä tuntuu omien sormien ympärillä.
Kesän aikana saimme tehtyä muuton suurempaan asuntoon, ja nyt alkaa olla koossa suurin piirtein kaikki tarvittavat tavarat pinnasängystä peppupyyhkeisiin. Neuvolan tarjoamat synnytysvalmennukset ja lastenhoitotunnitkin olen jo käynyt, ilman mieheni läsnäoloa kylläkin. Alusta asti olen ihan mielelläni käynyt neuvolassa yksin ja minulla on ollut vahva ”pärjään vaikka yksinkin” –asenne, mutta nyt kun aika alkaa käydä vähiin, toivoo, että tulisi jo se päivä, kun miehen kesätyöt loppuvat ja hän alkaa asumaan kanssani arkea.
Kyyneliä olen tirautellut aivan uskomattomat määrät raskauteni aikana. En ole voinut olla tirkistelemättä TV:stä kesän aikana näytettyjä synnytyssairaalasarjoja, vaikka katseleminen onkin aina johtanut punaisiin silmiin ja turvonneisiin silmäpusseihin. Olen ollut myös hieman herkkä muiden sanomisille ja mielipiteille, mutta toivon, että tuo piirre minussa taas vähenee, kun lapsi syntyy.
Koko keskiraskauden ajan oloni on silti pääsääntöisesti ollut mitä mainioin. Mahani olen voinut verhota kevyeen kesämekkoon, ja sukkia en ole vaivautunut käyttämään laisinkaan. Olen yrittänyt syödä terveellisesti ja terästänyt kehoani rautatableteilla, ja siksi varmaankin olen ollut virkeämpi kuin koskaan! Ystäväni polttareissa jopa voitin muut laserammunnassa, vaikka ammuntapaikan pitäjä kehottikin ”kantavaa tammaa ottamaan rauhallisesti”. Totuuden nimissä palautumiseni tuosta urheilusuorituksesta kesti huomattavasti kauemmin kuin muulla polttariseurueella. Loppupäivästä tunsin paikat venähtäneinä huonoa omaatuntoa siitä, että olin riehunut ja riuhtonut ehkä liikaakin.
Syyskuukausien alettua ja viikkojen edettyä olo on käynyt tukalammaksi. Selkä kipeytyy helposti, eikä jalkojen päällä jaksa seisoa pitkiä aikoja. Olen yrittänyt jonkin näköistä kuntoa pitää yllä pienten kävelylenkkien avulla, vaikka vauvan paino tuntuu herkästi jatkuvana pissahätänä. Yritän nauttia vauvan voimakkaista potkuista loppuun asti, sillä tiedän, että ihan helppoa ei pikkuraukallakaan ole ahtaassa tilassa. Tuntuu hurjalta, että loppuviikkoina vauva saattaa kasvaa vielä parin sadan gramman viikkovauhtia!
Tuntuu hyvin onnelliselta, kun tuleva vauva on niin kiinteästi lähipiirini puheissa ja ajatuksissa. Vatsa ja sen asukas ovat saaneet aivan ihanan paljon huomiota ja vointiani on kyselty. Nuttuja ja peittoja on kudottu ja mietitty jopa videokameran hankkimista lapseni syntymän nojalla. Voi kunpa tuo pieni ruttuinen ihmisen alku tietäisikään, kuinka tärkeä hän jo on.
